MarkoCeder

En ole kirjoittanut kotisivuilleni pitkään aikaan, mutta nyt palaan takaisin.

En unohda toukokuun 28 päivää, jolloin vaimoni ilmoitti rintasyövän todennäköisyydestä. Kaksi päivää myöhemmin saimme surullisen varmistuksen suurehkosta duktaalisesta gradus kaksi luokan ärhäkästä rintasyövästä, joka piti poistaa kiireisesti.

Tämä luonnollisesti muutti elämäämme hieman enemmän kuin lasten orastava kesäloman alku. Bea, Matias ja Peter matkustivat isovanhempien kanssa pariksi viikoksi etelään, mutta Aaron ja Anna jäivät kanssamme kotiin. Kohtasimme haasteen, miten asiasta olisi kerrottava lapsille ottaen huomioon heidän ikänsä. Asian, jota emme olleet sisäistäneet itsekään tai emme ylipäätään tienneet sairaudesta riittävästi. Oli kuitenkin selvää, että sairaanhoitaja vaimoni haluaa hoitoon heti. Päätin jo etukäteen, että puolisoni hoito suoritetaan hänen toiveidensa mukaan.

Tapasimme lääkärin Lasertilkan yksityisellä klinikalla ja tutustuimme Dokratesin palveluun. Seuraavana päivänä tutustuimme HUS Hyvinkään kirurgiseen palveluun, jossa erittäin ansioitunut kirurgi Anne Eklund otti meidät vastaan ja vakuutti vaimoni. Operaatioajankin sovimme heti viikon päähän ensi käynnistämme, joka oli meille henkisesti tärkeää. Hyvinkään henkilökunta vakuutti meidät ammattitaidollaan ja empaattisuudellaan. Vakavan sairauden kohdatessa molemmat ovat tärkeitä.

Leikkausoperaatio suoritettiin ennen lastemme lomalta paluuta, joka edesauttoi valmistautumista kertomaan sairauden vakavuudesta: Äiti sairastaa syöpää koko elämän, vaikka viiden vuoden hoidon jälkeen saattaakin saada terveen statuksen. Syöpää ei siis koskaan varmuudella ole poistettavissa. Arvioidaan, että operoitava syöpä saadaan poistettua noin 80% todennäköisyydellä, sytostaattihoito edistää hänen tervehtymistään 10% ja lisäksi paikallinen sädehoito edistää myös 10% lisää. Miten siis kertoa sairauden vakavuudesta lapsille ?

Sytostaattihoito on kovin lääkehoito, mitä elämässäni olen kokenut, vaikka vaimonihan sen saa. Se vaikuttaa nopeasti uudistuviin soluihin, josta hiuksettomuus on yksi näkyvimmistä ja ehkä kuitenkin pienimmistä vaikutteista. Hoitojaksot kolmen viikon välein uuvuttavat potilaan. Sen kokonaisvaltainen fyysinen ja psyykkinen vaikutus ovat äärimmäisen kovia kenelle tahansa. Huomasimme pian, että asiaa ei juurikaan tarvitse kertoa tai selittää lapsille, sillä he elävät sairauden yhdessä äidin kanssa – auttavat ja rakastavat häntä.

Vaimoni on saanut viimeisen kuudennen sytostaattihoidon. Toive paremmasta on käväissyt mielessäni, mutta toipuminen kestää vielä pitkään, sillä nyt hoito jatkuu päivittäisellä sädehoidolla Helsingissä usean viikon ajan.

Ehkä sympaattisin ja myötätuntoisin ele, jonka lapsistamme Anna on viime viikolla tehnyt - hän puki pipon päähänsä kotonamme sisällä, kuten äitikin. Äiti tykkää lämpimästä, joten he istuivat sohvalla yhdessä viltin alla pipopäisinä ja rentoutuivat. Lasten myötätuntoisuus on luontaista. Toivoisin oppivani sen heiltä.

Jaan kokemukseni kanssanne, sillä elämä jatkuu – hyvä niin !

Peter2.jpg
Roosanauha